L&K milloin missäkin: July 2007

Jännitysnäytelmä Kakskerrassa

Kävimme viime viikolla Kakskerrassa Tean kesämökillä (lue: kesähuvilalla) poimimassa mustikoita ja villivadelmia. Maisemat olivat yhtä hulppeat kuin aina ennenkin.

Tämän epätoivoisen räpeltämisen jälkeen löytyi kunnollinenkin mustikkapaikka...

joten saimme neljään pekkaan kasaan sen verran marjoja, että sain niistä sipaistua piirakan viikonloppuna. Piirakasta ei ole kuvaa, se hävisi sen verran äkkiä parempiin suihin. Kaisa osallistui marjastukseen lähinnä syömällä mustikoita suoraan pensaasta. Marjoja enemmän kuitenkin kiinnosti rannan tikkaisiin kiinnitetty muovipömpylä, johon puolestaan oli kiinnitetty lämpömittari veden lämpötilan mittausta varten.

Hullu koira ei olisi tullut rannasta ylös ollenkaan. Ei sitä sinne voinut kuitenkaan yksinkään jättää ja syy näkyy tässä. Video on K16-materiaalia, ei heikkohermoisille.

Herranen aika mikä emäntä! Koira on merihädässä ja muija vaan kuvaa. Ilmeisesti sentään lopetin kuvauksen ja valmistauduin hyppäämään avuksi siinä vaiheessa, kun video (ikävä kyllä) katkeaa. Tosiasiassa Kaisa pääsi jokseenkin heti tuon jälkeen omin voimin ylös, eikä tilanne muutenkaan tuntunut yhtään niin pahalta kuin se videossa näyttää (syvyyttäkään ei tuossa kohdin ole kuin metrin verran - seliseli). Kun kotona katsoin tuon, oli pakko käydä varmistamassa, että koira todellakin on hyvissä voimissa lampaantaljalla.

Muumiot hyökkäävät

Mies ostaa tietokonepelin. Asentaa sen koneeseen ja toteaa, että ohjaimet eivät ihan toimi optimaalisesti. Eivätkä äänetkään ihan niin kuin pitäisi. Vähän tylsältäkin tuntui. Mikään näistä ei kuitenkaan millään muotoa estä sitä, etteikö peliä voisi pelata esimerkiksi puoli kahteen yöllä ja jatkaa heti aamulla siitä, mihin yöllä jäi.

Niinpä tällä hetkellä työpöytäni toisella puolella istuu mies kuulokkeet korvilla. Ei kuule mitään, vastaa muuhun kuin siihen mitä kysyttiin ja huutaa puhuessaan. Keskustelu on tätä tasoa "Oh no, now there are helicopters". Tai "Oh shit, now the mummies are attacking".

En edes uskalla ajatella, mikä olisi ollut tulos, jos pelissä olisi tosiaan ohjaimet, äänet ja muut systeemit toimineet normaalisti...

Aamiaisella (Le pain quotidien)

Belgiassa on hauska aamiaispaikkaketju, Le pain quotidien. Ei niitä oikein osaa sanoa ravintoloiksi eikä kahviloiksikaan. Joka tapauksessa paikassa voi tilata kattavan aamiaisen (pöytään kannettuna) ja lukea lehdet viihtyisässä ympäristössä. Mahtaisiko konsepti menestyä Suomessa?

Syvä hiljaisuus...

...ei tällä kertaa ole johtunut siitä, ettei olisi mitään kirjotettavaa, vaan lähinnä siitä, ettei ole aikaa kirjottaa mitään. Näköjään puolet kääntäjäpopulaatiosta viettää ansaittua kesälepoa, joten se toinen puoli populaatiosta, johon itse kuuluun, paiskii hommia senkin edestä. Ugh. Näihin aikatauluihin kun sitten sovittaa vielä kesän tavallista sosiaalisemman elämänmenon, tuntuu, ettei koskaan ole aikaa mihinkään ekstraan.

Brysselin reissu tuli ja meni, samoin siltä reissulta hankittu rasittava nuhaflunssa. Viikonloppuna käytiin Gentissä, kun en ollut ennen käynyt. Ei paskempi. Kävi niin, että koin taide-elämyksen yhdessä Gentin katedraaleista (= en todellakaan muista, mikä sen nimi oli). Kolmella eurolla pääsi nimittäin katsomaan van Eyckin veljesten alttaritaulua, jonka suurimpana ja tärkeimpänä osana oli The Adoration of the Mystic Lamb.

Lammas seisoo terhakkana kaiken keskellä siitäkin huolimatta, että sen rintamuksesta suihkuaa verta suoraan johonkin kuppiin. Ja ihmiset kaikkialta ovat sitten kerääntyneet tätä mystistä lammasta palvomaan. Lammas on tietenkin joku kristillinen uhrilammasvertauskuva, mutta mielenkiintoisempaa ajatella sitä vain lampaana. Sama kuva on mulla nyt Paskacerin taustakuvana. Kylttyyrihuumassa sorruin sitten ostamaan myös teoksen 1001 paintings you must see before you die. Hommaa riittää, kovin monta en nimittäin ole nähnyt. Lammaskin oli päässyt kirjaan mukaan. Suomalaiskansalliseen tapaan piti tietenkin ensin tarkistaa, ketkä maanmiehistä ovat saaneet maininnan kirjassa: Albert Edelfelt teoksella Louis Pasteur in his Laboratory, jota kirjassa väitetään Edelfeltin kuuluisimmaksi työksi, ja Akseli Gallen-Kallela teoksella Autumn, the five crosses, joka ei näyttänyt edes etäisesti tutulta.

Muuten Gentissä näytti suurin piirtein tällaiselta:

Terveisiä Euroopan ytimestä

Terveisiä vaan Euroopasta. Täällä on pirun kylmä, ja on tainnut sataakin joka päivä. Otin optimistisesti mukaan kesävermeitä ja niinpä nyt on sitten kurkku kipeenä. Eikä tämä ole ollut mitenkään poikkeuksellinen viikko, tällasta täällä on kuulemma ollut. Yleensä ulkomailla tulee ikävä salmiakkia ja ruisleipää, harvemmin Suomen ilmastoa ja lämpöä, mutta nyt on sekin koettu. Hur.

Keskiviikkona otettiin juna kaupunkiin, jossa

- myytiin kannabissuklaata

- asukkaat ajelivat pääasiassa ikäkuluilla vaihteettomilla fillareilla

- Rembrandt on asunut 1600-luvulla

No joo, jokseenkin helppo. Siis Amsterdamiin. Eka kerta kyseisessä kaupungissa jätti lähinnä hämmentyneen fiiliksen. Pyörittiin asiakastapaamisen jälkeen poikien kanssa kaupungilla ristiin rastiin, lopputuloksena jalat muussina ja varpaassa rakko. No, tuli käytyä.

Kuuleman mukaan Kaisa ja dogsitter on jo ihan bestiksiä, käyvät kuulemma grilliltäkin hakemassa nakin puoliksi (mun kanssahan sellanenkaan ei onnistu, kun en nakkeja syö). Luultavasti sitä ei vois vähempää kiinnostaa, kun maanantaina palaan. Yhm.

Lähdössä

Eilen puolen yön aikaan vielä lyhensin housuja ja käänsin pikkuista työtä täksi päiväksi. Tänään aamulla sitten on sulatettu jääkaappi, leikattu koiran kynnet ja kirjoitettu dogsitterille Kaisan käyttöohje. Mitään näistä ei toki olisi voinut tehdä yhtään aikaisemmin. Kaisa makaa lampaantaljalla jännittyneenä kuin jousi - tietää, että mamma on lähdössä, mutta ei sitä, pääseekö itse mukaan vai ei. Tällä kertaa Kaisan ei tarvitsekaan lähteä kotoa minnekään, kun dogsitter tulee meille. Huomattavan kätevää ja säästyn myös huonolta omaltatunnolta, mikäs Kaisan on kotona ollessa.

Startti Brysseliin 12.55, paluu ensi maanantaina. On kuulemma luvattu sadetta koko viikoksi.

Varsinainen flirtti

Käytiin Kaisan kanssa eilen Tean synttärikahveilla Kakskerrassa. Tai minä olin synttärikahvilla, Kaisa oli tapaamassa parasta (ja ainoaa) tyttökaveriaan Pipsaa. Yleensä ottaen tyttökoirat on Kaisan mielestä jokseenkin turhia eikä niitä varsinkaan omalla reviirillä tarvita. Pipsa on kuitenkin eri asia. Tytöillä on ainakin samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja harrasteet: pääasiassa syöminen ja/tai syötävän kärkkyminen.

Kakkukahvien jälkeen Kaisa teki lähempää tuttavuutta Tean sulhasen Aten kanssa.

Kaisa on suoran toiminnan tyttö, mitä sitä suotta ujostelemaan. Se ei myöskään epäröi tehdä selväksi, että vaihtaisi mamman ihanaan mieheen koska vaan. Jokin aika sitten Arron kävi kylässä. Kaisan ilmeestä käy selväksi, että tässä vietetään kahdenkeskistä hetkeä, johon ei mammaa tarvita...

Hirveä flirtti koiraksi.

Kääntäjät virkistäytymässä

Käytiin kääntäjäporukalla torstaina virkistäytymässä Särkänniemessä. Tosin olo ei perjantaina ollut kovin virkeä tai virkistäytynyt, joten jotain on varmaankin mennyt pieleen. Ainakin aivosolut järjestyivät uudelleen Tornadon kyydissä. Eikö tietokoneenkin kovalevy ole hyvä välillä eheyttää tai järjestää uudelleen, jotta toimintakyky pysyy yllä? Ei jätetty Even kanssa mitään arvailun varaan, vaan käytiin kieppumassa Tornadossa kolme kertaa. Hieno härveli! Suosittelen.

Trombissa suurin pelko oli, että saan suonenvedon jalkaan. Suosittelen paksupohjaisia kenkiä, jos tähän haluaa mennä. Muuten oli kyllä vitsikästä olla kieputettavana vatsallaan (Eve vasemmalla, minä toinen vasemmalta).

Väliin sitten rauhallisempaa menoa, jotta myös Hanna uskalsi mukaan. Tästä härvelistä oli kaikki jännitys karsittu, mutta maisemat oli ihan jees... (tosin kuvassa ei näy kuin puskaa, mutta oli siellä järvikin).