Käytiin tänään Kaisan kanssa lähellä Italian rajaa Mentonissa, jossa on jo toista viikkoa ollut käynnissä sitruunajuhlat, Fête du Citron. Tänä vuonna teemana Intia, kuten alla olevasta mainoksestakin ilmenee. 
Kuulin kyllä jo etukäteen, että tapahtumat ovat maksullisia. Siihen en kuitenkaan ollut varautunut, että tosiaankin kaikki sitruunoihin liittyvä olikin eristetty aitojen taakse ja sisään pääsi vain maksamalla. Sinällään mulla ei ole mitään sitä vastaan, että tapahtumat maksavat, mutta jotenkin karnevaalin ideaan musta kuuluu se, että kulkue kulkee pitkin poikin katuja ja jokainen voi tienvarrella sitten katsella sen verran kuin huvittaa. Näin se oli Nizzassakin: istumapaikoista sai maksaa, muuten karnevaalikulkueen reitti kulki pitkin kaupunkia, jossa sitä sai vapaasti pällistellä. Täällä oli kuitenkin päätetty ottaa tapahtumasta kaikki (raha) irti ja niinpä siis aivan kaikki oli rumien sinivalkoisten seinien sisäpuolella. Tuon enempää sitruunoista tehdyistä hahmoista ei siis ilman pääsymakua nähnyt.
Koska kuitenkin joka lippuluukulla luki näin...
...ei sitten tarvinnut sen kauemmin pohtia, maksanko vai enkö. Harvinaista Ranskassa, että koirat suljetaan ulkopuolelle. Kuten sanottua, täällä niitä näkee ruokakaupassakin. En voi sanoa, että loppujen lopuksi olisi kuitenkaan niin kovasti harmittanut. Olin ensimmäistä kertaa Mentonissa, joten lähdimme Kaisan kanssa sitten vaan pörräämään kaupungille.
Junassa olin vaihtanut muutaman sanan harmaantuneen herran kanssa, joka myös poistui junasta Mentonissa. Turha kai mainitakaan, että Kaisahan herran kanssa ensin teki tuttavuutta, niin ranskalainen musta ei ole vielä tullut, että muuten alkaisin tuntemattomien kanssa jutella. Kun lähdimme Kaisan kanssa kohti vanhaa kaupunkia, törmäsin herraan uudelleen. Kävi ilmi, että hän olikin tullut kaupunkiin töihin, nimittäin piirtämään muotokuvia. Juttelimme pitkän tovin (asiakkaita ei ollut), ja lopulta Paul (se oli herran nimi) tarjoutui piirtämään mut ilmaiseksi. No mikäs siinä. Asetuin tuoliin ja Kaisa istui viereen.
Sillä aikaa kun istuin tuolissa, aika monet pysähtyivät katselemaan. Kun mun piirrokseni oli valmis, seuraava asiakas oli jo jonossa. Poikkesin vielä myöhemmin Paulin luona ja asiakkaita oli kuulemma riittänyt hyvin, "thanks to you". Hommaan pätee varmaan sama kuin moneen muuhunkin palveluammattiin, tyhjään kauppaan tai ravintolaan ei välttämättä tule kukaan, mutta kun yksi menee, muut seuraavat perässä.
Menton on sievä kaupunki, sieviä kaupunkeja ja idyllisiä kyliä Riviera todellakin on pullollaan.
Joskus olisi kiva elää päivä koirana, tai edes puoli päivää. Selvittää se, mikä niissä hajuissa on niin ihmeellistä, että uudessa kaupungissa nenä jää kiinni jokaiseen tolppaan ja puuhun. Kaupunkimatkalla Kaisalla on tasan kaksi kiinnostuksen kohdetta: toinen on tolppien haistelu, toinen on ruuan metsästys, molemmissa käytetään apuna nenää, jonka toimintasäde ja tarkkuus on huippuluokkaa. Kaupunkikierroksen jälkeen maleksin rannan tuntumassa, kun Kaisa jälleen sinkosi jonkun ruuaksi arvelemansa perään. Siinä sählätessä meinasi jäädä kokonaan huomaamatta, että ohi käveli norsu. Norsu oli arvatenkin Intia-teemaa kantavan sitruunafestarin tähti, ja nyt se kulki pitkin katua mies selässään ihan muina norsuina. Ei muuta kuin kauhealla vauhdilla perään. Norsu kävellä köpötti kuljetusvaunulleen, jonka ympärille sitä pällistelemään oli tullut muitakin kuin Kaisa ja minä. Siis voi video minkä kokoinen eläin! Vaikuttava. Välipalaksi se pisti poskeensa valtavia rinkilöitä. Kun rinkilät loppuivat, se asteli tyynesti kuljetusvaunuun. Ihana elukka. Haluaa myös päästä tommosen selkään!
En muista koska olen viimeksi nähnyt norsun, tai olenko koskaan edes nähnyt näin läheltä. Kaisalle kerta nyt joka tapauksessa oli ensimmäinen. Vaikka seisoimme ehkä kahden metrin päässä elikosta, Kaisaa ei näyttänyt norsu suuremmin kiinnostavan. Sama juttu hirvien kanssa: kaksi kertaa olemme törmänneet lenkillä hirveen, kerran Espoossa Järvenperässä, kerran Turussa Haritussa. Kummallakaan kerralla Kaisa ei ole näyttänyt koko hirveä huomaavan. Kuitenkin jänöt se kyllä huomaa ja kissat. Luultavasti Kaisan maailmassa eläin ei yksinkertaisesti voi olla noin suuri, joten se näkee vain harmaan seinän. Tai mistä minä tiedän.
